20.12.2013

Joulumusiikkia kolmesti

Tällä viikolla olen päässyt kuulemaan monenlaista musisointia, kaikki erilaisia ja minä jokaisessa vain nauttijana, kuulijana. Yhdessä työn puolesta, yhdessä vanhempana ja yhdessä ihan vain konserttivieraana. Jälkimmäinen kosketti kovasti, kerron miksi. Tunteettomaksi eivät jättäneet mikään.

Keskiviikko-iltana juhlimme koulun yhteisiä joulujuhlia. Tänäkin vuonna ne vietettiin lähikirkossa, joten jo se sanelee ohjelman luonteen. Olinhan pitkästä aikaa palannut työhöni, joten itse ohjelmaan minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Kollegat vetivät juhlan erinomaisella taidollaan.
Oli perinteinen joulukuvaelma, mutta toteutus oli mukavan musikaalinen. Esityksistä kumpusi lasten ilo ja sopiva jännitys. Laulut veivät esitystä eteenpäin, suurin osa oli yhteislauluja, mm. Sydämeeni joulun teen, Tulkoon joulu, Kolmen kuninkaan marssi, Varpunen jouluaamuna. Viimeiseksi mainittu saa kyyneleen aina vierähtämään, jotain herkän koskettavaa siinä on. Ja vielä lapsikuoron tukemana, kymmenvuotiaan tytön esittämänä, snif!
Kyllä kyynel pian kuivahti, sillä muutama kundi keksi ryhtyä mäiskimään virsikirjoilla toisiaan…grrr! Se oli 'naps' ja kundit oli sijoitettu niin kauas toisistaan, mahdollsimman huomaamattomasti (kuin se nyt täydessä kirkkosalissa onkaan mahdollista) ja kehoitettu käyttäytymään loppuun asti. Noh, tästä moralisesta puolesta voisin avautua joskus enemmän… silti jäi ihmetyttämään toimintansa ja asiaan jouduin palaamaan, että seitsemästä ei-esimerkillisesti-käyttäytyvästä vain yksi ymmärsi parantaa… Huoh, on sarkaa koulussa ja minusta myös kotona, asian tiimoilta.
Joulujuhlastamme jäi leppoisan rauhaisa tunnelma.


Seuraavana iltana oli lapseni koulun joulujuhlassa. Tänä vuonna heillä oli joululauluilta-teema. Kuten arvata saattaa, tutut laulut kaikuivat; Sydämeeni joulun teen, Tulkoon joulu, Joulupuu, Kulkuset esimerkkinä mainittakoon. Mukavaa oli, että lähes puolet olivat oppilaiden säestämiä. Säestys ja koulun bändi toivat pirteyden ja pitivät lauleluja monipuolisena. Mahtui joukkoon muutama tonttuesityskin. 
Harmillista oli, että istuessamme suht' takana, joukko oppilaita pitivät tasaisesti härdelliä yllä. Niin, en malttanut olla sihahtamatta. On se jossain ytimessä sekin, että pitää puuttua ja olettaa asian korjaantuvan. Juu ei. Härdelli kesti tasaisesti koko juhlan. Muistui mieleen vuosia aiempi kokemus omista koulun juhlista…sen johdosta olemme luopuneet täysin käytännöstä, että oppilaat istuisivat vanhempiensa kanssa, saati sitten kaveriporukassa missään juhlassa. Hiotaan siis timantteja!
Ja sitten siihen koskettavimpaan  joulumusiikki-iltaan. Kolmantena iltanani olin Sibeliustalossa Vesa-Matti Loirin konsertissa "Sydämeeni joulun teen". En ole aiemmin ko.artistia livenä nähnyt, en tiennyt juuri mitä odottaa. Toki odotin vahvaäänistä laulajaa ja jollain tapaa perinteistä, mutta silti sovitusrikasta konserttia. Lavalla oli Loirin lisäksi kitaristi, basisti ja harmonikan/sähköviulun soittaja vai pitänee sanoa taitajia. Sillä ihan hulppean upeasti nämä artistit soittivat istrumenttejaan. Loiri itse oli todellinen Taiteilija. 
Aivan mykistävän upeasti hän omalla tyylillään vetää. Varpunen jouluaamuna, taas kyynel…
Ihan paras oli Väliaikaista kaikki on vaan. "Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus. Pettymys, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan." Tuon ohjeen kun muistaisi. Sitähän elämä on, tunteiden virtaa.
Se tunne, mitä hän laittoi peliin ja miten hän tulkitsi. Se kosketti.
Loiri itse näytti terveeltä. Liikkuminen ei ollut enää niin ketterää, kuten hän itsenkin totesi, että encoren voi vetäistä ilman takahuonessa käyntiä.
Mutta…Kuten arvaatte…toki yksi häiriö oli keksittymisessä konserttiin. Naapuripenkin papaprainen veti kuuluvasti lutsuttaen purkkaa. Onneksemme se ei kestänyt kuin muutaman hetken. Konsertti päättyi ihanaan Nocturneen. Tähkäpäät.

2 kommenttia: