1.1.2014

Tulipahan tehtyä!

Tästä lähdettiin… 
Olin hankkinut nämä tuolit pari vuotta sitten Hämeenlinnan Pentikistä. Olimme ostaneet ihan  toisenlaiset tuolit Vepsäläsieltä, mutta BoConseptin toimitus tai Vepsäläisen organisaatio ei lievästi sanottuna toiminut. Luvattu toimitusaika oli 4-6 vkoa. Kun tuoleja ei 27:llä viikollakaan kuulunut, peruin kaupan. Ja tyydyin 'halpisversioon'. 

Valkoisena olisin nämäkin halunnut, muttei ollut. Niinpä ajatuksissa oli uudelleen verhoileminen. Juu, en ole koskaan aiemmin verhoillut. Mutta ajattelin, ettei se voi mahdotonta olla.
Tein ensin äitini kanssa koevedoksen. Mittasimme ja ompelimme selkänojan kappaleet neljästä eri osasta. Istuintyyny oli helpompi. Valitettavsti siitä versiosta ei ole tallennetta.

Äitini ystävätär oli lupautunut mukaan verhoilemaan. Olin kiitollinen, sillä hän on nuoruudessaan käynyt verhoilijan koulutuksen ja pitänyt taitoaan yllä tekemällä. Niin me eräänä sunnuntaina ryhdyimme puuhaan.

Koevedoksemme oli turha, sillä ammattilaiset tekevät yhdestä kappaleesta. Heh,  niin siis mekin!
Selkänojan kangas mitattiin määrämittaan ja alkoi muokkaus. Tässä vaiheessa huomasin, että voimakas vanhan kankaan kuviointi tuntui läpi. Uusi valkoinen kangas on Iskun sohvakangasta, laadukasta sellaista, mutta jotain oli keksittävä. Aloitimme alusta eli vuorikangas ensin.
Kaapista löytyi kuin löytyikin tarpeeton (?) intianpuuvillakangas, josta teimme ensin ns.vuoren. Tämä oli kyllä oivaa harjoitusta. Varsinainen kangas oli 'tanakampaa' ja ryhdikkäämpää, eikä antanut läheskään yhtä hyvin periksi kuin puuvillainen.
Periksi emme antaneet mekään.

Lukematon määrä ammuttuja niittejä, naurua, pohdintaa ja päättäväisyyttä sekä kolme päivää, sen se otti. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen! En olisi itse selvinnyt läheskään näin hyvään tulokseen. Koneompelulla ei tehty mitään, äitini ompeli käsin piilotikeillä tarvittavat saumat. Ystävätär ja minä viritimme kangasta, neulotimme ja niittasimme, käsityötä täysin.
Selkänojassa voi tarkkaavainen huomata, että ensimmäisen verhoilun saumat näkyvät kohoumana. Tässä kuvassa aika hyvinkin erottuvat.


Nojatuolit sijaitsevat edelleen takan edessä. Niiden käyttöaste kasvoi yllättävästi. Jännä juttu, pelkällä uudella kuosilla!
Vielä kun mahonkisesta pianosta pääsisi eroon. Jatkuvasti siis jotain hakusessa…

4 kommenttia:

  1. Tulipa noista tyylikkäät! Hatun nosto! Itse en ole koskaan uskaltanut mitään verhoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päätin vain tehdä, enkä yksin olisi selvinnytkään. Josko sohvan seuraavaksi 😊.

      Poista
  2. Nämä on kyllä niin hienot! Kiinostaisko sua yhden nojatulin päällystys nahkalla?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä vaan näitä omia sätöstelen. Mutta jeesaamaan tulen kyllä!

      Poista