21.6.2014

Kymppitalossa, osa4.

Niinhän siinä sitten kävi. 
Kun seuraava aamu koitti, oli auto parkkipaikalta lähtenyt. Hitsinpimpulat!  
Ystäväni lähti paikalle tsekkaamaan varastoa, ja kuinkas ollakaan, auto olikin siirretty kivenheiton päähän kadun varteen. Ahaa! Olisko hemmoilla alkanut epäilys nousta, että joku seuraa heidän toimiaan? Ystäväni käveli aina tsekkauspaikalle metsäpolkua pitkin, ettei lähtöpiste paljastuisi. 
Matkan aikana Mummeli soitii tehokkaana, että nyt Luihu ja Pimu sitten lähtivät kävellen. Ja juurikin niin, ne menivät autolleen ja starttasivat taas ilman meitä, seuraajia.
Minähän olin kotona ja ystäväni matkalla pyörävarastoon. Olimme pettyneitä, sillä aikatauluun on tullut muutos, he eivät enää toimineet samoilla kellon lyömillä kuin aiemmin.
Liekö syynä myös aamuvarhain oven takana käyneet poliisit. Olivat kuulema kolkutelleet ovea, mutta kukaan ei ollut tullut avaamaan. -No ei varmaan!

Pyörävarastossa kaikki ennallaan. Eilisiä karkureita ei ollut näkynyt tai ainakaan heidän fillareitaan ei ollut ilmestynyt. Ikkuna oli raollaan. Verhot kiinni. Pah!
Me keskityimme taustatietoihin. Tsekkasimme somesta sinisen ja punaisen auton omistajia, yhdistelimme kaverimaailmoja ja summasimme henkilöitä.  Tsekkasimme molemmat kauppareissuillamme muutamat tontit ja parkkipaikat. Pieni aavistus meille on alkanut muodostua siitä, minne kamat roudataan.
Tunnit kuluivat ja linjat välillämme kävivät kuumina. Spekuloitavaa ja johtopäätöksiä riitti.
Kuin tyhjästä, singahti taas punainen auto hemmojen luo. Käynti oli niin nopea, ettei Mummelikaan kyttäysparvekkeeltaan kerennyt hokaamaan tuliko vai menikö kyytiin joku. Auto kaasutti huomiota herättävän lujaa paikalta pois. Suunta seuraamiseen oli suurpiirteinen, mitenkään ei perässä tahtonut pysyä. Olihan sentään noudatettava liikennesääntöjä ja pidettävä omasta turvallisuudesta huoli. Auto katosi näkyvistä, mutta vahvisti poistumissuunnallaan meidän epäilyksen. Tietyssä kaupunginosassa on siis joku tuunaus-/jemmavarasto. Nyt tarvis koiranulkoiluttajia ja tarkkoja silmiä sille suunnalle, vink vink.

Hatutti oikein kunnolla meneteyt tilanteet. Ainut lohtu on, että roistot ovat itsekin hokanneet olevansa seurannan alla. Tarkoitan lähinnä virkavaltaa. En toivo heidän lainkaan meitä hokanneen. Ja nyt vielä tuli juhlapyhä sekoittamaan meidän läsnäoloa kyttäyspaikalla.

Ei kuulunut autoa takaisin, ei näkynyt hemmoja eikä mimmejä, hiljaista oli. Ikkuna oli rakosillaan ja juomatölkki oli ilmestynyt tietyn pyörän tarakalle. Liekö se sitten merkki, että homma jäissä?
Ilta alkoi taittua yön puolelle. Hiljaista oli. 
Ystäväni oli poistumassa Mummelin luota, kuinkas ollakaan. Auto Luihun ohjastamana ajoi vastaan. Lasti oli tyhjennetty. Kuin roskapussin viejä ikään, ystäväni käveli  katsetta kääntämättä eteenpäin. Sen verran vielä itsesuojeluvaistoa löytyy ;). 
Ei montaa minuuttia auto parkissaan ollut, kun taas liikkeelle lähti. Kuka kuskina, se jäi epäselväksi.

Nyt on muutama vuorokausi kulunut, ettemme ole kyttäyspaikalla olleet. Poliisi sen sijaan on käynyt molempina aamuina oven takana kolkuttelemassa. Jippii! Olisiko mahdollista, että narahtaminen olisi lähellä? Vielä on päästävä tsekkaamaan ja tarkastettava tämän hiljaiselon jälkeen, tapahtuuko liikettä ja kuka liikkuu, alkuperäinen mysteeri, MINNE?, on yhä selvittämättä. 


2 kommenttia:

  1. Huh. Olen lukenut kymppitalon turinat putkeen melkein hengittämättä. Muistuttakaa mua ikinä rikoksen polulle ryhtymästä, kun ootte noin taitavia yksityisetsiviä!

    VastaaPoista