18.6.2014

Kymppitalossa, osa 2.

On se jännä juttu, kun jotain ryhtyy seuraamaan niin silmät ikään kuin avautuu ja asiat kytkeytyy viehkosti toisiinsa. Naamat saavat "nimet" ja meillä hoksottimet raksuttavat. Eteen tulee kysymyksiä: mistä, minne, miten, miksi, milloin?

Oli vain pakko ryhtyä urkkimaan. Onneksi ystäväni omaa rautaiset hermot ja titaanisen uskalluksen. Mummeli säesti hyvin luontaisella uteliasuudellaan ja minä annoin kyytiä sadoilla kysymyksillä ja jahkailuilla. 
Kymppitalon pyörävarastoon oli ilmestynyt huomiotaherättävän monta fillaria, ilman lukitusta. Talon asukkailla oli normisti tapana pitää omansa lukossa ja keskustelua herättikin, kenelle nämä lukitsemattomat kuuluvat? Tähän kun lisää vielä useasti auki olevan pyörävaraston oven ja useamman vanhempi-lapsi -vierailijan. Nämä vierailijat lähtivät usein tyytyväisinä pyörän uusina omistajina pois, raha ja tavara vaihtoi julkisesti omistajaa.
Silmillä seurattuna meillekin aukeni eteen näky, jolloin pari hemmoa propasi fillareita talon pihassa. "Luihu" ja "Hiippari" kasasivat pyöriä, siirsivät varastoon. Oli runkoja, vanteita ja koko ajan lukitsemattomia fillareita. Epäilykset ystävällä ja Mummelilla vaan kasvoivat. Mieleen tuli käydä tsekkaamassa aika ajoin, mahtoiko se puolisolta varastettu, hyvinkin erikoinen kilpapyörä, löytyä sieltä varastosta? Oli suorastaan pakko seurata päivittäin töiden jälkeen varaston tilannetta!

Kuten kerroin, seuratessa ja vatuloidessa asiaa, silmämme ja tietomma avautivat entisestään. Pyörien ympärillä pyöri Luihun ja Hiipparin lisäksi uskollisesti pari muutakin hemmoa ja vakituiseen "Pimu" ja "Haahka". Älkää antako nimien häiritä, kenties saattavat antaa teille mielikuvaa olemuksesta, ups!
Pimulla tuntui vielä olevan elämänsä jotenkin hallinnassa, Haahkalla ei niinkään. Juttusilla ei kukaan meistä ole heidän kanssaan varsinaisesti ollut, mutta ulkoinen käytös ja olemus paljastivat jonkun vettä, alkoholiakin vahvemman aineen käytön. Siksi ei juttusille ollut motivaatiotakaan.

Minä,en tässä vaiheessa osallistunut kuin utelemaan ja spekuloimaan. Ystäväni sen sijaan seurasi ahkerasti pyörävaraston sisältöä. Varastossa oli erittäin erikoisia, hyväkuntoisia ja trendikkäitä pyöriä. Eivätkä edelleenkään lukossa. Luihulla, Haahkalla ja Hiipparilla oli myös allaan tietyt fillarit, kun metsäpolulle iltasella polkasivat. He rohkenivat (?) jättää myös kulkupelinsä talon seinustalle, lukitsematta.
Yhdelle erikoiselle, Uudesta-Seelannista peräisin olevalle pyörälle löytyi omistajakin "vahingossa" somen kautta. Ja kun asianomainen tuli hakemaan omaansa, kuukausi sitten kadonnutta fillariaan varastosta pois, oli se jo hävinnyt. Joku oli saanut itselleen laadukkaan menopelin, mutta sen kyllä oikea omistaja vastaan tullessa erottaa...

Mielestämme röyhkeys ja rikollisuus alkoi olla liian näkyvää. Poliisi ei "kerennyt" paikalle, kehottivat vain ottamaan yhteyttä rikososastolle. Ystäväni yhteyden sinne ottikin ja... Luihu olikin heille tuttu entuudestaan. Kohteliaasti kiittivät tiedoista ja asia meni tutkintajonoon, kait? Kymppitalon pihalla liikehdintä kasvoi ja Pimun pikkuauto täyttyi tavarasta, joka sitten yön kuluessa olikin käyty viemässä pois. Minne? Milloin?
Palaan taas tunteeseen, tiedättekö, kun tulee tarve...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti