Kun nyt on tapana kuulla kuulumisia, vaihtaa ajatuksia lenkillä tai puhelimessa, niin mekin teimme ystäväni kanssa. Pontta jutulle antoi ikävä sattuma, kun pyörävaras kävi anastamassa saalista. Ja varasti NIIIIIN väärän ihmisen pyörän. Tai itseasiassa puolison pyörän. Siinä sitten silmät avautui ja uskallus lisääntyi.
Alkuun asia eteni aivan oikeaoppisesti; varastetusta tavarasta tehdään rikosilmoitus, hoidetaan hommaa vakuutusyhtiön kanssa ja taivastellaan asiaa lähinaapureiden kanssa. Juttua riittää kauimmaisenkin talon naapurin kanssa. Tavatessa kysellään kuulumisia ja todetaan, ettei pirskatin pyörävoroja ole saatu kiinni. Poliisikin unohtaa toimittaa tarvittavaa todistetta vakuutusyhtiölle ja asia pitkittyy. Monen mielestä nippelinappeliasioita. Mutku se on vaan väärin viedä toiselta, luvatta.
Kuins ollakaan, tapahtuu toinen ja neljäskin varkaus, tapahtuu kioskin ryöstö ja tapahtuu outoja lähitalon pihalla. Ja meillä ystävän kanssa juttua riittää. Ihanaa irtiottoa omista arjen asioista, ajatuksista. Ja kun silmät avaa nk.lenkkipoluilla, herää mielenkiinto eräiden kundien puuhasteluun. Naapurin kanssa jutustelu tuottaa lisäinfoa, uteliaisuus kasvaa ja on siis vain kertakaikkiaan ryhdyttävä seuraamaan tarinaa ja hemmoja enemmän.
Siinä me sitten olimme, juonessa ja uppoutumassa tarinaan. Ystäväni seuraili alkuun vaivihkaa naapuritalon puuhia, mukaan tuli kymppitalon Mummeli, jolta löytyi aikaa, tarmoa ja mielenkiintoa seurata näitä kymppitalon hemmoja. En vain pystynyt olemaan kuulija, oli pakko päästä mukaan ja "näyttämään" taitonsa, näppäryytensä. Ja kun viisaat (miestemme mielestä vähemmän sellaiset) päämme ja ajatuksemme löimme yhteen, oli seikkailu valmis. Se on vielä kesken, mutta niin koukuttavaa.
Juu-u...niin tekee eli jatkoa odotellassa!:)
VastaaPoista