Ihailtavaa tahdonvoimaa

<img 

Minulla on ympärillä ihastuttavia, etenkin ihailtavia ihmisiä, ystäviä ja läheisiä. Aina uudelleen ja uudelleen törmään mietteissäni ajatuksiin ja ihailuun, kuinka he saavatkin itsestään irti. He vain päättävät ja niin tule tapahtumaan. He vain löytävät väylät, onnistuvat, panostavat välillä enemmän, toisinaan kaikki näyttää sujuvan itsestään.
Löytyy tahdonvoimaa. Joku lenkkeilee, kohottaa kuntoaan ja ulkoista olemustaan. On vain päättänyt. Päivästä toiseen löytyy motivaatio ja halu.
Toinen taasen harrastaa juuri sitä, mistä vuosia on haaveillut. Siihen löytyy aika, vaikka työtilanteet kiristyvät ja 'oma aika' ei tunnu mitenkään päiväsä riittävän. Mutta silti harrastukseen kerkeää.
Eräät päättävät muuttaa elintapansa, pystyvät kieltäytymään kaikesta 'herkusta'. Löytyy selkärankaa, ei lipsumisia.
Useat jaksavat uskollisesti myös päivittää kirjoituksiaan. Minä olen just se tuuliviiri, silloin tällöin ja epätasaisesti. Huoh.
Ihailen suunnattomasti näitä tahdonvoimaisia ihmisiä. Kadehdin suorastaan heitä, tahtotila ja halu voittaa. Päätöksessä pysytään, oli tavoitteta saavutettu tai ei ihan. Ja tapahtuma on pitkäjänteistä, jatkuvaa, päämäärätietoista.
Onko se sitten luonteenpiirre vai persoonallisuus, joka ylläpitää tätä tahdonvoimaa? Onko se jokin tunnetila, joka palkitsee edistyessä? Onko se sittenkin selkärangassa ja tahdossa?
Yritän etsiä....