13.2.2014

Ystävänpäivän ajatuksin

Ystävältä
Olen niin onnekas!
Tänään olen puhunut puhelimessa kahden rakkaan ja luotettavan ystäväni kanssa. Eipä meillä ollut suuria salaisuuksia jaettavaksi toisillemme, ihan arjen kuulumisia ja toistemme kuuntelemista. Normaalia äitien jorinoita ja toiveita 'paremmasta' huomisesta, mutta ennen kaikkea välittämistä, luottamista, kannustamista.

Koen olevani onnekas, sillä minulla on lähelläni monta korvaamatonta ystävää.
Toiset heistä ovat kulkeneet elämässäni jo lapsuudesta ja alaluokista lähtien. Polkumme ovat olleet aina rinnakkain, vaikka opinnot ovat vieneet meitä jokaista milloin minnekin.

Seuraavat 'pysyvät ystävät' ovat tulleet nuoruudesta, yläluokkien ajoista. Ekat bilekokeilut, ekat kesätyöt, ekat kartsalla 'hillumiset', ekat sydänsurut…ne on koettu ja jaettu ja yhteinen kokemus hitsautti yhteen. Nyt kun katsoo valokuvia tai muistelee tempauksia… hymyilyttää, mutta lämmöllä. Ystävyytemme on pysynyt, luottamus lujentunut. Puhelimeen on helppo tarttua kun tarvii ystävää tai on vain kuultava, mitä toisen päivässä tapahtuu. Ystävien perheistä on tullut 'omia', tärkeitä ihmisiä kaikki. Etenkin lapset, nuoret ja olenkin saanut tämän porukan jälkeläisistä kummilapsen <3.

Ystävien kesken

Hienoa on kokea myös 'uudet ystävät'. Parasta on huomata, että samanhenkisiä ihmisiä voi löytää edelleen. Osan kanssa on tavattu kaverien kera, osan kanssa on satuttu samaan pöytäseurueeseen juhlissa, osa ystävistä on työpaikkojen myötä saatuja. Osa on niin läheisiä kuin vain sisko voisi olla!

Ei niinkään paikalla väliä, vaan sillä fiiliksellä ja seurallisuudella. Joku voisi todeta eräästä autotalliseurueesta jotain vähemmän fiksua ja jostain kumman syystä ne miespuoliset tippuivat seuraavilta treffeiltä ;) .

Elämäntilanteella, iällä, asemalla tai asuinpaikalla ei ole mitään väliä ystäven kesken. Joskus paras, välittävin tunne tulee työpöydän äärellä, joskus kahvikupposen kera, silloin tällöin lenkkipolulla tai jäähallin katsomossa. Voi se tunne tulla puhelimessakin tai kuohuviinin äärellä. Kaikki käy. Jokaisella on oma vahvuutensa ystävyyden alalla. Toiset meistä jaksavat olla yltiöpositiivisia, toiset alasampujia, jotkut totuuden torvia ja osa ikuisia romantikkoja. Parasta onkin juuri kirjo. Joidenkin kanssa voin päivästä toiseen taivastella miestemme ajatusmaailmaa, toisten kanssa jossitella tulevaa. Toiset ystävistä arvaavat ensimmäisestä sanasta, missä mennään. Joillekin kyseenlalaistaminen on liikaa, silti jaksamme kuulla sanottavamme. Aina ei tarvitse edes sanoja. Tänä iMessagejen aikana pelkkä sydän tai silmät riittävät.
Ihailtavaa on, kuinka voimme olla juuri omanlaisiamme. Voin luottaa siihen, että joku varmasti kertoo sen positiivisen näkemyksen minulle, ikuiselle peruspessimistille. Ja salaa toivon, että aurinko paistaisi heti aamusta risukasaankin…

Ystävyys on minulle se kantava voima, lainkaan väheksymättä perheen ja läheisten roolia elämässä. Mutta ilman ystäviä en olisi minä. Uskon, että vaikka elämä koettelee niin ystävät säilyy. Ystävistä saan sen voimavaran ja luottamuksen tunteen, joka antaa elämälle perspektiiviä. Ei mene päivää, etteikö mieleeni hiivi ajatus ystävästä. Aina ei onneksi ole avun tarvetta tai murheen kaatoa, on vain se tieto, että ystävä, HÄN, on kuulolla.

Lähetän ison sylillisen halauksia ystävilleni. En tarvitse siihen Ystävänpäivää, tarvitsen vain teitä, YSTÄVÄNI!

4 kommenttia: