7.2.2014

Aikaa, valoa, terästä.


Jotkut tavarat ovat vaan sellaisia -must-have-. Minulle on pitkään ollut Mr. Station White. Joululahjaksi sellaisen sain. 
Siitä se sitten alkoi, nimittäin paikan etsintä. Talossamme on pinnat valkeat, sen suhteen helppoa. Mutta ehjän, ikkunattoman seinän etsintä tämänkin kokoiselle rajoittaa jo. Niin jämpti, järkevä-ajattelija, (realisti?) ja milli-Villenäkin tunnettu mieheni oli se kolmas haaste. Seinäänhän ei turhia 'reikiä' porata, saati ruuveja propata.

Niin minä juoksin muutaman viikon kelloa kantaen ympäri huushollia ja mallasin eri paikkoihin. Aina palasin tylsästi nk. vanhan kellon paikalle eteiseen. Mutta en halunnut siitä isäni tekemää, mustanruskeaa kelloa siitä hävittää… 
Kunnes, päivänä eräänä, rakas poikani pamautti liukuoven reippaalla otteella kiinni ja vuosia palvellut kello kosahti lattialle. Juu, palasina.

Siinä sitten Ukko-kultani totesi, että sanoinhan asioilla olevan tapana ratketa kuin itsestään. Kello löysi paikkansa tutun kaapin päädystä. Pitkän etsinnän tuloksena löysin vielä valkean tauluhyllyn, joka täytti toiveeni 'jostain jutusta siinä alla'. 

Hyllylle piti löytää sopivaa. Ajan tappo -keikalla kerran tavaratalossa ollessani eteeni osui erilaiset teräksiset pikku maljakot. Niihin vielä kevätfiilikseen sopivat kukat ja luonnon ihana valo, aurinko, täyttämään tilaa. Kunpa lumet sulaisi ja olisi jo kevät!

2 kommenttia:

  1. Kaunis! Onkohan tuo sama, jota ihailin syksyllä, mutta en millään raaskinut maksaa teinin huoneen kellosta niin paljoa. Ostin sitten Clasulta samantapaisen, mutta todella paljon halvemman. Iso miinus metelistä, jota se pitää.

    VastaaPoista
  2. Ihanan kuulas kokelma. Surettaa vaan se isäsi kello.

    VastaaPoista