24.7.2015

Mun juttua..

Uusia aatoksia, toiveita, tilauksia. Vanha lastenhuone saa uuden toimen, siitä tulee työ-/vierashuone. Idea on olemassa, toiveet tiedossa. Osa jo hankittu, osa hakusessa. Osasta ei tietoakaan, onko mahdollista tai edes olemassa. Visio löytyy.
Nämä nyt. Hay:n tuoli, Milk-valaisin. Molemmat olen hankkinut 'jemmaan', nyt niillä lähdetään. 
Vielä vaalea, tanakka matto, tuplaleveä nojatuoli, maitolasinen työtaso. Lisänä pientä...viherkasvit, kynät, jalkalamppu ja pöytälamppu. Tiedän mitä haluan, 

Jotain omaa, ja silti uutta

Tässä on jo liki kuukausi eletty nk. uudessa vaiheessa. Odotetussa, toivotussa, hiukan myös arassa ja pelätyssä. Kuitenkin ihan normissa. Seniorijuniori on muuttanut omaan. Omasta toiveesta, ehkä vanhempiensa pelätystä muutoksesta. Mutta minusta elämän pitää viedä eteenpäin. Pitää ottaa haltuun ja vastuuseen, pitää uskaltaa ja antaa mennä. Eihän se tarkoita yhteyden katkaisemista tai hylkäämistä. Muistanhan itsekin... 
Poika kuulostaa ja tuntuu tyytyväiseltä oloonsa. Juu, ruokakassin olemme toimittaneet ja muutoinkin jeesanneet kalusteissa ja tavaroissa. Niin kuuluukin, minusta. Luonnollista. Vaikkakin vain uusperheen näkökulmasta. Sitäkin enemmän. Olen kuitenkin havainnut, ettei kaikki ajattele samoin...

Mutta meilläkin muuttuu. Olo, elo, toisten huomioiminen. 
Meitä on nyt kolme. Huolettomampaa monelta kantilta. Vapautuneempaa minun näkökulmasta. Ei tarvinne niin paljon 'tasoittaa', pääsääntöisesti voi elää vain 11-vuotiaan ehdoilla.
Eloa ja tapoja on paljon helpompi hallita ja elää. 

Tavallaan tätä on odotettu, uskallan myöntää.
Se mitä se tuo pitkässä juoksussa eteen, ei voi vielä tietää. Toivottavasti vain myönteistä ja elämänmakuista.